Virityshaarukan auskultaatiotesti

Murtumien diagnosointi magneettikuvauksen tai vastaavien vertailustandardien avulla ei välttämättä ole aina helposti saatavilla tietyillä syrjäseuduilla tai muissa tilanteissa, jotka kuitenkin edellyttävät kliinistä päätöksentekoa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi ehdotettiin menetelmää, jolla murtumat voidaan diagnosoida 128 Hz:n äänihaarukan ja stetoskoopin avulla. 

Mugunthan et al. (2014) tarkastelivat nykyistä kirjallisuutta ja raportoivat positiiviset todennäköisyyssuhteet, jotka vaihtelevat 1,1-4,2, ja negatiiviset todennäköisyyssuhteet, jotka vaihtelevat 0,21-0,49. Mukana olleissa tutkimuksissa arvioitiin murtumia eri luissa, eikä voida tehdä päätelmiä siitä, havaitaanko äänihaarukkatesteillä murtumia yhdellä alueella enemmän kuin toisella. Lisäksi murtumatyypillä on ollut suuri vaikutus diagnostiseen tarkkuuteen. Rasitusmurtumat, avulsiomurtumat ja solkimurtumat johtivat vääriin negatiivisiin tuloksiin, koska ne jättävät luun vahingoittuneeksi mutta ehjäksi eivätkä estä äänen johtumista. Näiden tulosten perusteella kliininen arvo on kohtalainen.

Jotta voit tehdä virityshaarukan auskultaatiotestin, potilas on asetettava mukavaan asentoon ja altistettava raaja on paljastettava. 

Aseta stetoskooppi luun päälle proksimaalisesti murtumaepäillyn kohdalle. On parasta käyttää luista kohoumaa. Jos turvotusta esiintyy, aseta stetoskooppi turvotuksen päälle. 

Virityshaarukka asetetaan distaalisesti epäillystä murtumasta.

Käytämme havainnollistamiseen reisiluuta. Tässä tapauksessa asetan stetoskoopin reisiluun päähän. Iske sitten äänihaarukkaa tyynyyn, jotta se värähtelee, ja aseta se sitten lateraalisen malleoluksen distaaliseen kärkeen. Kuuntele huolellisesti 6-8 sekunnin ajan, kuuletko luun läpi kulkevan äänen ja vertaa sitä raajaan, johon ei ole kohdistunut vaikutusta. 

Testin katsotaan olevan positiivinen murtuman suhteen, jos loukkaantuneesta raajasta kuuluu heikentynyt tai puuttuva ääni.

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

Muita yleisiä testejä eri kehonosien murtumien varalta ovat:

• Kanadan C-selkärangan säännöt (kohdunkaulan selkäranka)
• Kyynärpään ojennustesti (kyynärpää)
• Caradenizin ranteen säännöt (Ranne)
• Selinmakuulla (rintarangan selkäranka)
• Suljetun nyrkin iskukoe
• Patellan iskunvaimennustesti (lonkka)
• Fulcrum-testi (reisiluu)
• Ottawan polvisäännöt (polvi)
• Ottawan nilkkasäännöt (Nilkka ja jalka)

Mugunthan, K., Doust, J., Kurz, B., & Glasziou, P. (2014). Onko virityshaarukkatestien käytöstä murtumien diagnosoinnissa riittävästi näyttöä? Systemaattinen katsaus. BMJ open, 4(8), e005238.

Toney, C. M., Games, K. E., Winkelmann, Z. K., & Eberman, L. E. (2016). Virityshaarukkatestien käyttö murtumien diagnosoinnissa. Journal of athletic training, 51(6), 498-499.