Suoran jalan nostotesti (SLR) lannerangan radikulaarisessa oireyhtymässä

Suoran jalan nostotesti on yksi tunnetuimmista ortopedisistä tutkimuksista, joita käytetään lannerangan radikulaarisen oireyhtymän arvioinnissa. Se, mikä on positiivinen testi, vaihtelee huomattavasti kirjallisuudessa, jossa jotkut kirjoittajat vertaavat lonkan passiivisen taivutuksen kulmaa sairastuneen ja sairastumattoman raajan välillä, ja toiset kuvaavat potilaan tutun jalkakivun toistumista positiivisena tuloksena. Tähän päivään mennessä ei ole päästy yksimielisyyteen testin normatiivisista lonkan taivutusarvoista. Tuloksen ilmoittaminen potilaan tutun jalkakivun toistumisena, joka on lannerangan radikulaarisen kivun tunnusmerkki, on patoanatomisesta näkökulmasta järkevämpää, sillä testin tarkoituksena on jännittää iskiashermoa tällaisten oireiden aikaansaamiseksi.

Van der Windtin ym. vuonna 2010 laatimassa Cochrane-katsauksessa ja Scaian ym. vuonna 2012 laatimassa järjestelmällisessä katsauksessa todetaan, että testin herkkyys on yleisesti ottaen suurempi kuin spesifisyys, kun sitä verrataan lannerangan välilevytyrästä tehtyihin kirurgisiin löydöksiin, jolloin negatiivinen todennäköisyyssuhde on jopa 0,27. Melkein kaikissa primaaritutkimuksissa on jonkinlaista harhaa, ja monissa tutkimuksissa "kivun toistamista" ei myöskään sovitettu yhteen potilaan nykyisten oireiden kanssa. Voidaan siis sanoa, että testillä ei ole diagnostista arvoa lannerangan välilevytyrästä johtuvan lannerangan radikulaarisen kivun varmistamisessa, mutta sillä voi olla ainakin kohtalainen kliininen arvo sen esiintymisen poissulkemisessa.

Testin suorittamiseksi potilas makaa selinmakuulla penkillä. Seisot potilaan puolella ja tartut potilaan jalasta kiinni siten, että varmistat polven täyden ojennuksen testin aikana. Nosta sitten jalkaa hitaasti ylös, jotta lonkka saadaan fleksioon, samalla kun polvi pysyy täysin ojennettuna, ja tarkkaile huolellisesti potilaan reaktiota.

Testiä pidetään positiivisena, jos potilaan tuttu sääressä tuntema kipu toistuu. Koska testin tarkoituksena on jännittää iskiashermoa, oireiden lisääntymisen arvioimiseksi voidaan käyttää vaiheittaisia muutoksia. Esimerkiksi lisäämällä nilkan dorsifleksiota epämukavuuskohtaan oireiden vahvistamiseksi tai pyytämällä potilasta taivuttamaan niskaansa oireiden lisääntymiseksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että erityistesti on vain niin hyvä kuin kliininen päättely, ja tuloksia on arvioitava koko kliinisen kuvan puitteissa.

Muita yleisiä testejä lannerangan radikulaarisessa oireyhtymässä ovat:

• Crossed Straight Leg Raise -testi (tarkempi)
• Polven koukistustesti (L2-L4)
• Keulajousitesti
• Slump-testi

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

Van Der Windt DA, Simons E, Riphagen II, Ammendolia C, Verhagen AP, Laslett M, Devillé W, Deyo RA, Bouter LM, de Vet HC, Aertgeerts B. Fyysinen tutkimus lannerangan radikulopatian varalta, joka johtuu välilevytyrästä potilailla, joilla on alaselkäkipu. Cochrane-tietokanta systemaattisista katsauksista. 2010(2).

Scaia V, Baxter D, Cook C. Kipuprovokaatioon perustuva suoran jalan nostotesti lannerangan välilevytyrän, lannerangan radikulopatian ja/tai iskiasdiagnoosin diagnosoimiseksi: systemaattinen katsaus kliiniseen hyödyllisyyteen. Journal of back and musculoskeletal rehabilitation. 2012 Jan 1;25(4):215-23.