Posterolateraalinen rotaatiolaatikkotesti | Posterolateraalinen instabiliteetti

Posterolateraalinen rotaatioinstabiliteetti, lyhennettynä PLRI, on yleisimmin esiintyvä kyynärpään instabiliteettitapa.

PLRI syntyy tyypillisesti ojennettuun käsivarteen kohdistuvan putoamisen seurauksena, jolloin syntyy aksiaalinen kuormitus, valgusvoima ja kyynärvarren ulkoinen kiertoliike (vääntömomentti) suhteessa olkavarteen. Tämä aiheuttaa sen, että radiaalipää ja proksimaalinen kyynärluu subluksoituvat posterolateraalisesti poispäin humeruksesta rotaatiomaisesti irrottaen tai repien lateraalisen kollateraaliligamenttikompleksin vaiheessa 1. Vaikeammassa vaiheessa 2 kudosvaurio etenee kyynärpään etu- ja takapuolelle mediaalipuolelle, ja vaiheessa 3 vamma ulottuu mediaaliseen sivusiteeseen tai jopa yhteiseen fleksio-pronaattoriperäiseen nivelsiteeseen.

Vaikka Camp et al. (2017) kuvaavat posterolateraalisen laatikon testiä ensisijaiseksi tutkimusmenetelmäksi ja luotettavimmaksi ja herkimmäksi testiksi posterolateraalisen rotaatioinstabiliteetin määrittämiseksi, mutta luotettavuus- ja tarkkuusanalyysit puuttuvat. Tästä syystä annamme tälle testille kyseenalaisen kliinisen arvon.

Testin suorittamiseksi potilas on makuuasennossa kädet ylhäällä ja tutkija seisoo pöydän päässä. Potilaan käsi ja ranne kiinnitetään tutkittavan käsivarren ja vartalon väliin siten, että kyynärvarsi on neutraalissa rotaatiossa. Vasemman kyynärpään osalta kiinnitä olkaluu sen distaalisimpaan osaan vasemmalla kädellä siten, että peukalo on takapinnalla kolmipäisen jänteen päällä. Tartu kyynärvarteen oikealla kädellä siten, että etu- ja keskisormi ovat proksimaalisen radiuksen etupuolella ja peukalo ulnan ihonalaisella rajalla.

Potilaan on oltava rentoutunut tätä manööveriä varten, minkä vuoksi manööverin hyvä selittäminen potilaalle on erittäin tärkeää. Rentoutumisen helpottamiseksi voidaan ensin tehdä erilaisia satunnaisia kivuttomia liikkeitä, jotka rasittavat kyynärpäätä mahdollisimman vähän. Kun potilas on rentoutunut, kohdistetaan oikean käden sormenpäillä proksimaaliseen radiukseen posterolateraalisesti kiertävä voima samalla kun toisella kädellä pidetään olkaluuta paikallaan. Subluksaatio on yleensä suurimmillaan 20-40 asteen fleksiossa, mutta testi toistetaan eri kulmissa 0-90 asteen välillä maksimaalisen instabiliteetin maksimipaikan määrittämiseksi.

Tämä testi on positiivinen, jos radiaalipään subluksaatio on näkyvissä ja radiaalipään ja capitellumin välinen iho on painaumainen. Tärisevä ääni voi olla varmistava löydös, joka osoittaa, että radiaalipää on pienentynyt subluksaation jälkeen.

Jos potilas pystyy rentoutumaan riittävästi, testin aikana voidaan käyttää pientä valgus-voimaa subluksaatioasteen vahvistamiseksi. . Positiivinen testi korkeammassa, noin 80-90 asteen taivutuskulmassa on merkki posterolateraalisen kapselin eikä vain LCL:n huomattavasta löysyydestä.

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

Muita yleisiä ortopedisiä testejä PLRI:n varalta ovat:

• Kyynärpää Pivot-Shift-testi
• Pöydällä tehtävä siirtotesti
• Prone Push-up testi
• Seisomaan nousu testi

Camp, C. L., Smith, J. & O'Driscoll, S. W. (2017). Kyynärpään posterolateraalinen rotaatioinstabiliteetti: osa I. Vammamekanismi ja posterolateraalinen rotaatiokoe. Arthroscopy Techniques, 6(2), e401-e405.