Myotomit yläraajat | Perifeerinen neurologinen tutkimus

Myotomin arviointi on olennainen osa neurologista tutkimusta, kun epäillään radikulopatiaa, sillä tietyn myotomin lihasvoiman muutokset voivat auttaa tunnistamaan patologisen välilevytason.

Kaularangan kohdalla yleisimmät hermojuuripatologian syyt ovat välilevytyrä, jonka osuus on noin 20-25 prosenttia tapauksista, ja rappeuttava välilevysairaus, jonka osuus on 70-75 prosenttia. Pehmeiksi levyvaurioiksi kutsuttuja välilevytyriä esiintyy pikemminkin nuoremmilla potilailla, kun taas degeneratiivisia välilevysairauksia tai kovia levyvaurioita esiintyy pääasiassa vanhemmalla väestöllä, ja kaularangan hermojuuripatologiaa esiintyy eniten selkärangan segmenteissä C5-6 ja C6-7, mikä vaikuttaa pääasiassa hauislihakseen ja ranteen ojentajiin tai kolmipäiseen hauislihakseen ja ranteen taipujiin.

Lemeunier ym. raportoivat vuonna 2017 julkaistussa systemaattisessa katsauksessaan, että täydellisen perifeerisen neurologisen tutkimuksen herkkyys kohdunkaulan radikulopatiaa epäiltäessä on 83 % ja spesifisyys 28 %. Positiivisen ja negatiivisen todennäköisyyden suhdeluvut olivat 1,15 ja 0,6, minkä vuoksi arvioinnilla on melko heikko kliininen arvo, mutta se on silti paras käytettävissä oleva väline.

> Yläraajan myotomitesti tehdään potilaan ollessa istuma-asennossa. Kuten lähes kaikissa arvioinneissa, vertaile havaintojasi molemmin puolin. 

C4/5: deltalihas (24 % Sn, 89 % Sp).

Kun potilas on istuma-asennossa, pyydä potilasta abduktioimaan kädet noin 90°:een ja paina sitten käsiä alaspäin. Etsikää vierekkäisiä eroja.

C5/6: Bicepsbrachii (24 % Sn, 94 % Sp)
C5/6: ranteen ojentajat (12 % Sn, 90 % Sp).

Testaa hauislihas, taivuta kyynärvarsi 90°:een ja pyydä potilasta vastustamaan kohdistamaasi ojennusvoimaa. Tarkista, onko havaittavissa voimakkuuseroja vierekkäin. Ranteen ojentajat testataan parhaiten asettamalla potilaan pronatoitunut kyynärvarsi pöydälle ja asettamalla suljettu nyrkki lievään ojennukseen ja kohdistamalla siihen ranteen fleksiovoima. Pyydä potilasta vastustamaan ja tarkistamaan, onko hänellä heikkouksia, ja vertaa niitä toiseen puoleen.

C6/7: triceps brachii (12 % Sn, 94 % Sp).
C6/7: ranteen koukistajat (6 % Sn, 89 % Sp)

Testataksesi tricepsiä taivuta kyynärvarsi 90°:een ja pyydä potilasta vastustamaan kohdistamaasi taivutusvoimaa.
Ranteen fleksorin testaaminen onnistuu parhaiten asettamalla potilaan supinoitunut kyynärvarsi pöydälle ja asettamalla suljettu nyrkki lievään fleksioon ja kohdistamalla siihen ranteen ojennusvoima. Pyydä potilasta vastustamaan ja tarkistamaan, onko hänellä heikkouksia, ja vertaa niitä toiseen puoleen.

C7/C8: pollicis abductor pollicis (6 % Sn, 84 % Sp).
T1: selkälihakset (3 % Sn, 93 % Sp).

Pollicis abductor brevis -lihaksen osalta tuetaan supinoitua kyynärvartta ja avointa kättä ja pyydetään potilasta vastustamaan peukalon adduktiota. Vertaile molempia peukaloita ja tarkista erot.
Kun kyseessä ovat selkälihakset, lukitse sormesi potilaan sormien väliin ja pyydä häntä puristamaan mahdollisimman voimakkaasti. Tarkista, onko havaittavia eroja vierekkäin.

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

Muita yläraajan neurologisen tutkimuksen osia ovat:

• Dermatomitestaus (yläraaja)
• Refleksitestaus (yläraaja)

Alaraajojen osalta neurologinen tutkimus voidaan tutkia tässä yhteydessä:

• Dermatomitestaus (alaraajat)
• Myotomitestaus (alaraajat)
• Refleksien testaus (alaraajat)

Lemeunier N, da Silva-Oolup S, Chow N, Southerst D, Carroll L, Wong JJ, Shearer H, Mastragostino P, Cox J, Côté E, Murnaghan K. Luotettavuus ja pätevyys kliinisissä testeissä, joilla arvioidaan kaularangan anatomista eheyttä aikuisilla, joilla on niskakipua ja siihen liittyviä häiriöitä: Osa 1 - CADRE-yhteistyön (Cervical Assessment and Diagnosis Research Evaluation) systemaattinen katsaus. European Spine Journal. 2017 Sep;26(9):2225-41.

Wainner RS, Fritz JM, Irrgang JJ, Boninger ML, Delitto A, Allison S. Kliinisen tutkimuksen ja potilaan itsearvioinnin luotettavuus ja diagnostinen tarkkuus kohdunkaulan radikulopatian tutkimisessa. Selkäranka. 2003 Jan 1;28(1):52-62.