Alaraajojen refleksien testaus | Perifeerinen neurologinen tutkimus

Refleksitestaus on olennainen osa neurologista tutkimusta, kun epäillään radikulopatiaa, sillä poikkeavat syvät jännerefleksit voivat auttaa tunnistamaan patologisen välilevytason.
Al Nezari et al. (2013) tekivät systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin 14 eri tutkimuksesta, joissa tutkittiin lannerangan välilevytyrästä johtuvia sensorisia, motorisia ja refleksitestejä.

Tulokset osoittivat, että refleksitestin herkkyys oli 25-29 prosenttia ja spesifisyys 75-78 prosenttia patologisen välilevytason tunnistamisessa.

Kaikkien neurologisen tutkimuksen osatekijöiden yhdistetyt positiiviset todennäköisyyssuhteet vaihtelivat 1,02:n ja 1,26:n välillä, joten positiiviset tai negatiiviset löydökset eivät juurikaan nosta testin jälkeistä todennäköisyyttä, minkä vuoksi annamme tälle arvioinnille melko heikon kliinisen arvon. Näistä havainnoista huolimatta se on edelleen paras fyysisen arvioinnin väline. 

Tärkeimmät alaraajojen refleksit ovat patellajänteen refleksi L3- ja L4-segmenttien osalta ja akillesjänteen refleksi L5-S1-segmentin osalta.

Muita yläraajan neurologisen tutkimuksen osia ovat:

• Dermatomitestaus (yläraaja)
• Myotomitestaus (yläraaja)
• Refleksitestaus (yläraaja)

Alaraajojen osalta neurologinen tutkimus voidaan tutkia tässä yhteydessä:

• Dermatomitestaus (alaraajat)
• Myotomitestaus (alaraajat)

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

Al Nezari NH, Schneiders AG, Hendrick PA. Perifeerisen hermoston neurologinen tutkimus lannerangan välilevytyrädiagnoosin diagnosoimiseksi, kun epäillään radikulopatiaa: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi. The Spine Journal. 2013 Jun 1;13(6):657-74.