Nykyiset lonkkatutkimustestit reisiluun ja lonkan epästabiiliuden toteamiseksi ovat tutkijan tekemiä passiivisia testejä, jotka eivät välttämättä toistaisi toimintaan liittyviä oireita. Siksi Ranawat et al. (2017 ehdotti jalkojen etenemiskulman kävelytestiä. Heidän diagnostisessa tutkimuksessaan testiä arvioitiin yhdessä FADIR-testin kanssa FAI:n ja FABER-testin kanssa lonkan epävakauden toteamiseksi, ja sen tulos oli 61 prosentin herkkyys ja 56 prosentin spesifisyys FAI:n arvioinnissa sekä 67 prosentin herkkyys ja 70 prosentin spesifisyys lonkan epävakauden arvioinnissa, mikä tarkoittaa melko heikkoa todennäköisyyssuhdetta, minkä vuoksi ennen lisävakifikaation suorittamista pidämme myös tämän testin kliinistä arvoa heikkona.

Testin suorittamiseksi potilasta pyydetään kävelemään normaalisti neutraalissa jalkateräkulmassa. Sitten potilasta ohjataan suorittamaan jalkaterän sisäinen etenemiskulma kävelyssä, jolloin jalka kiertyy sisäisesti. Tämä on noin 15° neutraalista kävelystä.

Tämän jälkeen seuraa ulkoisen jalkaterän etenemiskulman kävely.

Testi on positiivinen, jos kipu ilmenee, kun jalkaterän etenemiskulmaa suurennetaan tai jos lähtötason kipu pahenee.

Tämän dynaamisen arvioinnin tarkoituksena on toistaa tai pahentaa oireita kävelyn manipuloinnilla. FPAW:n avulla jalkaterän etenemistä muutetaan sisä- tai ulkorotaatiolla, mikä johtaa lonkkaan kohdistuviin voimiin, jotka muuttavat tai pahentavat oireita. Pään ja niskan liitoskohdan sisäisen rotaation tukeutuminen liittyisi oletettavasti FAI-potilaiden oireilevaan kävelyyn, mikä sopi yhteen heidän havaitsemansa positiivisen sisäisen FPAW:n kanssa siinä tutkimusryhmässä, jolla oli FAI-morfologia. Sitä vastoin potilailla, joilla oli oireinen lonkan epävakaus, testi oli positiivinen ulkoisella FPAW:lla, mikä saattaa toistaa epävakautta tai vajaakattoisuuden oireita.

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ