DRUJ-testi | Distal Radioulnar Joint Test | Ranteen instabiliteetin arviointi

Distal Radioulnar Joint Test, josta käytetään lyhennettä DRUJ Test, on ortopedinen testi, jonka avulla arvioidaan distaalisen radioulnar-nivelen nivelsiteen repeämä.

Vaikka ranteen nivelsidevammat kohdistuvat useimmiten SL- ja TFCC-nivelsiteeseen, ranne on monimutkainen alue ja vaatii perusteellista arviointia, sillä nivelsidevammat, jotka jäävät huomaamatta, voivat aiheuttaa pysyvää kipua, epävakautta, heikentynyttä puristusvoimaa ja liikelaajuutta sekä johtaa varhaiseen nivelrikkoon. Prosser ja muut (2011) arvioivat Lunotriquetral Ballottement Testin eli Shuck Testin diagnostista tarkkuutta ja raportoivat positiivisen todennäköisyyssuhteen olevan 1,79 ja negatiivisen todennäköisyyssuhteen 0,3 verrattuna artroskopian löydöksiin, mikä tekee siitä korkeintaan lievästi käyttökelpoisen vamman poissulkemisessa, mutta kaiken kaikkiaan testillä on heikko kliininen arvo.

Testin suorittamiseksi potilaan kyynärvarsi pidetään neutraalissa rotaatiossa, ja tutkija vakauttaa distaalisen radiuksen ja käden yhtenä kokonaisuutena tiukalla otteella.

Toinen käsi tarttuu sitten distaaliseen kyynärluun ja pakottaa sen dorsaaliseen ja kämmenpuoliseen suuntaan suhteessa radiukseen.

Tämä menettely toistetaan suhteellisessa supinaatiossa ja pronaatiossa.

Distaalisen radioulnaarisen nivelen stabiliteettia verrataan vahingoittumattomaan ranteeseen, ja selvä löysyys sekä potilaan kivuliaiden oireiden toistuminen viittaavat positiiviseen testiin.

Muita yleisiä testejä ranteen epävakauden arvioimiseksi:

• Watson-testi (Scapholunate Ligamentin vammojen osalta)
• Shuck-testi / Lunotriquetral Ballotement -testi 
• MC-testi

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

Prosser, R., Harvey, L., LaStayo, P., Hargreaves, I., Scougall, P., & Herbert, R. D. (2011). Ranteen provokatiivisilla testeillä ja magneettikuvauksella on rajallinen diagnostinen arvo epäiltäessä ranteen nivelsidevammoja: poikkileikkaustutkimus. Journal of physiotherapy, 57(4), 247-253.