Johdanto

Kiertäjäkalvosimen sairaus (RCD) on yksi yleisimmistä nuorten pitkittyneiden olkapääkipujen syistä. Usein sitä hoidetaan leikkauksella. Tässä tutkimuksessa pyritään vertailemaan kirurgisia ja ei-kirurgisia hoitomuotoja RCD:n hoidossa, jossa on tai ei ole täyspaksuisia jänteen repeämiä.

Menetelmät

Potilaat, joilla oli yli 3 kuukautta kestänyt olkapääkipu, rekrytoitiin kahdesta suomalaisesta sairaalasta. Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 417 potilasta. Mukaan ottamisen jälkeen potilaille annettiin 15 ei-kirurgista hoitokertaa.

Toimenpide oli seuraava:

• Jää 10-15′ ennen harjoituksia tarvittaessa kivunlievityksen vuoksi.
• Liikuntaterapia
  • 20RM, 15RM, 10RM 0, 1 ja kahden kuukauden aikana.
  • 3 sarjaa
  • Taajuus 3x/w
  • Painon nousu, jos toistojen määrä oli saavutettavissa.
  • Harjoitukset
    • Kyykistynyt soutu käsipainoilla
    • Hauislihaksen koukistus käsipainoilla
    • Dumbell penkkipunnerrus
    • Kaapelin adduktio
    • IR käsipainoilla sivulla tai seisomalla kaapeleiden kanssa.
    • Ditto ER
    • Glenohumeraaliset venytykset
    • Ripustusvenytyksiä suositeltiin ROM:lle

• Jos ROM oli rajoitettu, fysioterapeutti suoritti lihasvoimatekniikoita rajoituksen suuntaan.
• Mansetin kitkahieronta

Kolmen kuukauden hoidon jälkeen ehdokkaille tehtiin magneettikuvaus. Leikkaukseen soveltuvat potilaat satunnaistettiin kirurgiseen tai ei-kirurgiseen hoitoon.

Tulokset

Ensisijainen tulosmittari oli keskimääräinen VAS-arvo. Constant Score (CS) oli toissijainen tulos.

Potilaat, joilla ei ollut magneettikuvauksessa todettuja kalvosimen repeämiä, menestyivät yhtä hyvin sekä ei-kirurgisella että kirurgisella hoidolla. Tämä koskee VAS- ja CS-arvoja (kipu ja toimintakyky). VAS-arvo laski noin 3-4/10 kahden vuoden kuluttua.

Potilaat, joilla oli kokopaksuinen rannekkeen repeämä, pärjäsivät huonommin konservatiivisessa ryhmässä. Leikkaus vähensi kipua neljä pistettä ja konservatiivinen hoito 2,5 pistettä. Sama päti myös CS-kyselylomakkeeseen. Jälleen kerran seuranta-aika oli kaksi vuotta.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tutkimuksen tärkeä rajoitus on se, että kahden vuoden seurannan aikana vain 38 prosenttia potilaista kävi fysioterapiassa, vain 46 prosenttia teki kotiharjoitteita ja 8 prosenttia sai kortikosteroidipistoksia. Tämä liittyi todennäköisesti siihen, että potilaat olivat kärsineet jo jonkin aikaa ja tunsivat harjoitteet, joihin ei ehkä ollut yhtä paljon suostuttelua.

Tämän tutkimuksen tulokset ovat pitkälti yhdenmukaisia aiempien tutkimusten kanssa. Harjoitushoito ei ole leikkausta huonompi, jos ei ole kyse kokopaksuisesta repeämästä, mutta mahdollisesti huonompi, jos repeämä on olemassa. Konservatiivista hoitoa olisi kuitenkin luultavasti suositeltava ennen leikkauksen harkitsemista, jopa täyspaksuissa tapauksissa.

Viite

Cederqvist, S., Flinkkilä, T., Sormaala, M., Ylinen, J., Kautiainen, H., Irmola, T., ... & Paloneva, J. (2021). Kiertäjäkalvosimen sairauden ei-kirurgiset ja kirurgiset hoidot: käytännönläheinen satunnaistettu kliininen tutkimus, jossa seurataan 2 vuotta alkukuntoutuksen jälkeen. Annals of the rheumatic diseases, 80(6), 796-802.