Johdanto

Tiedämme jo pitkään, että liikunta on tehokas migreenin hoitomuoto. Viime vuonna julkaisimme tämän blogikirjoituksen, jossa paljastimme liikunnan taustalla olevat mekanismit. Kuten huomaatte, todisteet eivät osoittaneet nimenomaisesti tiettyä liikuntamuotoa parhaaksi. Kun verrattiin korkeaintensiteettistä harjoittelua ja kohtuullista jatkuvaa harjoittelua, ensin mainittu vähensi migreenipäiviä selvemmin. Voimaharjoittelu migreenin hoidossa on myös osoittanut tehonsa. Suoria vertailuja (ns. head-to-head-vertailuja) eri koulutustyyppien välillä ei kuitenkaan ole toistaiseksi saatavilla. Tässä tutkimuksessa tehtiin verkostometa-analyysi, joka antaa mahdollisuuden vertailla useita interventioita epäsuorilla vertailuilla. Näin lukija voi yhdellä silmäyksellä tietää, mikä interventio saattaa olla tehokkaampi, eikä hänen tarvitse odottaa, että eri interventioiden välisiä suoria vertailuja tutkitaan. Vielä tärkeämpää on, että tämäntyyppisen vertailun avulla voimme myös asettaa eri interventioiden tehokkuuden paremmuusjärjestykseen, jotta tiedämme, mikä niistä on parempi.

Menetelmät

Artikkeleita etsittiin Web of Science-, PubMed- ja Scopus-tietokannoista käyttämällä migreeniin ja liikuntaan liittyviä avainsanoja. Kontrolloidut kliiniset tutkimukset, joihin sisältyi liikuntaa interventiona ja joissa sitä verrattiin siihen, että interventiota ei ollut tai että se oli tavanomaista hoitoa, olivat tukikelpoisia. Tutkimuksissa oli ilmoitettava migreenin kuukausittainen esiintymistiheys intervention alussa ja lopussa. Tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden oli oltava vähintään 18-vuotiaita ja kärsittävä episodisesta tai kroonisesta migreenistä.

Tulokset

Verkostometa-analyysiin otettiin mukaan yhteensä 21 artikkelia, joissa esitettiin yhteenveto yhteensä 1195 migreenipotilasta saadusta näytöstä. Otos oli keskimäärin 35,5-vuotias, ja siihen kuului enimmäkseen naisia (naisten ja miesten välinen suhde oli 6,7:1). Yhdeksässä tutkimuksessa 21:stä oli mukana kroonisia migreenikuntoutujia. Toimenpiteiden välillä voitiin tehdä 27 parittaista vertailua ja 8 toimenpidettä verrattiin epäsuorasti toisiinsa.

Tutkittuihin interventioihin kuului voima- ja kestävyysharjoittelua, kohtuullisen intensiivistä aerobista harjoittelua ja korkean intensiteetin aerobista harjoittelua, ja niitä verrattiin toisiinsa tai lumelääkkeeseen, topiramaattiin tai amitriptyliiniin. Tutkittujen interventioiden kesto oli useimmiten 8 viikkoa (40 %) ja 12 viikkoa (40 %). Jokaiseen harjoitukseen sisältyi 10-20 minuutin lämmittely- ja jäähdyttelyjakso, ja joissakin tapauksissa venyttely suoritettiin ennen ja jälkeen harjoituksen.

Migreenipotilaiden voimaharjoittelu suoritettiin tyypillisesti 12-15 toistoa 45-60 prosentilla 1RM:stä kolme kertaa viikossa, ja se eteni lisäämällä 5 prosenttia 1RM:stä viikoittain, jotta saavutettaisiin tavoite 75-80 prosenttia 1RM:stä kolmella 8-10 toiston sarjalla harjoitusohjelman loppuun mennessä.

Kohtalaisen intensiiviset harjoitusprotokollat aloitettiin 45-70 prosentilla VO2 max -arvosta tai 60-80 prosentilla maksimisykkeestä. Tämä koulutus toteutettiin 3 kertaa viikossa ja se eteni viikoittain. Korkean intensiteetin aerobiset harjoitusohjelmat aloitettiin 55-60 %:lla VO2max-arvosta, niitä suoritettiin 2-3 kertaa viikossa ja niiden intensiteettiä nostettiin 5-10 %:lla VO2max-arvosta viikoittain, jotta saavutettiin 80-90 %:n tavoitevoimakkuus VO2max-arvosta ja 90-95 % maksimisykkeestä tutkimusjakson lopussa. Tutkittuihin aerobisiin aktiviteetteihin kuuluivat juoksu, pyöräily, hyppynaru ja kotona tapahtuva aerobinen liikunta.

Verkkometa-analyysi osoitti, että lumelääkkeeseen verrattuna voimaharjoittelulla oli migreenin hoidossa suurin teho. Se saattoi vähentää migreenin kuukausittaista esiintymistiheyttä 3,55 päivällä. Korkean intensiteetin aerobinen liikuntaharjoittelu oli toiseksi tehokkain interventio, ja se vähensi kuukausittaisia migreenipäiviä 3,13 päivällä, ja seuraavaksi tehokkain interventio oli kohtuullisen intensiteetin aerobinen liikuntaharjoittelu, joka vähensi migreenin esiintymistiheyttä -2,18 päivällä. Migreenin kuukausittaista esiintymistiheyttä vähentävän lääkityksen teho lumelääkkeeseen verrattuna oli pienempi kuin edellä mainittujen aktiivisten koulutustoimenpiteiden teho. Topiramaatti voi vähentää migreenipäiviä 0,98 päivää kuukaudessa. Huomionarvoista on, että amitriptyliini ei vähentänyt vaan lisäsi migreenin kuukausittaista esiintymistiheyttä, vaikka se ei ollutkaan merkitsevä, sillä keskimääräinen ero oli 3,82 (vaihteluväli -1,03-8,68).

Kysymyksiä ja ajatuksia

Voimaharjoittelu näyttää olevan tehokkain hoitovaihtoehto kuukausittaisen migreenitaajuuden vähentämiseksi. Aluksi voimaharjoittelu migreenin yhteydessä voi tuntua joistakin oudolta. Ehkä potilaasi pelkää, että kuormitukset lisäävät jännitystä lihaksissa ja että tämä altistaa hänet lisääntyville vaivoille. Voit kertoa heille, että ensimmäisinä harjoitteluviikkoina voi esiintyä vilkastumista, mutta yritä selittää, että nämä ovat kehon normaaleja suojautumisstrategioita sopeutumisen käsittelemiseksi. Tärkeää on, että kuormitukset on yksilöllistettävä ja että yksilön sisällä tehdään edistysaskeleita hänen saavutustensa perusteella. Kirjoittajat osoittavat, että voimaharjoittelun säännöllisyys on avain menestykseen, eikä välttämättä harjoituksen määrä tai intensiteetti. Terveydenhuollon ammattilaisina tavoitteemme on viime kädessä saada henkilö liikkumaan ja omaksumaan terveelliset elämäntavat. Tiedämme, että migreenin sairastaneet peruuttavat usein toimintojaan päänsärkykohtauksen vuoksi. Voimaharjoitteluun osallistumisen tärkeyden voi ilmaista yleisen terveydentilan paranemisen valossa. Voimaharjoittelu on menetelmä, joka todistetusti vähentää migreenipäiviä 3,5 päivällä kuukaudessa. Tämän lisäksi on suositeltavaa varata myös aktiivisia palautumispäiviä. Näinä päivinä potilasta kehotetaan harrastamaan kevyempää liikuntaa, esimerkiksi kulkemaan työmatkat pyörällä. Kaiken kaikkiaan tavoitteenasi on parantaa heidän kykyjään ja antaa heille takaisin elämänsä hallinta. Lisäksi tällainen parannus ei ole hyödyllistä ainoastaan heidän migreeninsä kannalta. Se auttaa myös usein liitännäissairauksien, kuten liikalihavuuden, masennuksen ja unettomuuden, hoidossa.

Puhu minulle nörttimäisesti

Merkittävässä osassa mukana olleista tutkimuksista oli alhainen harhan riski (85 %), mikä tarkoittaa, että tässä esitetty näyttö antaa lähes vankan käsityksen tutkittujen liikuntamuotojen todellisista vaikutuksista. Merkityksellinen sivuhuomautus on se, että verkostometa-analyysiin alun perin sisältyneistä 21 tutkimuksesta 6 esitti tuloksia per-protokolla-analyysistä. On huomattava, että tämäntyyppisessä analyysissä tarkastellaan henkilöitä, jotka suorittivat tutkimuksen suunnitelmien mukaisesti. Tämä voi antaa käsityksen siitä, miltä tulokset näyttävät, kun potilas noudattaa ohjelmaa hyvin. Siinä ei kuitenkaan oteta huomioon niitä henkilöitä, jotka eivät jostain syystä suorittaneet tutkimuksen menettelyjä loppuun. Esimerkiksi migreenivaivat voivat lisääntyä ja joku voi päättää lopettaa tutkimuksessa toteutetun voimaharjoitteluohjelman. Ne, jotka kokevat voimaharjoittelun hyödyt, ovat luultavasti enemmän mukana ja noudattavat menettelyjä ja raportoivat todennäköisesti enemmän hyötyjä. Tutkimusmenetelmäkohtaisessa analyysissä keskeyttämisiä ei kuitenkaan oteta huomioon tuloksissa, mikä saattaa antaa vääristyneen kuvan todellisista vaikutuksista. Voit myös nähdä, että protokollakohtainen analyysi on altis suuremmalle kokonaisharhapainolle, joka johtuu puuttuvista tulostiedoista ja satunnaistamiseen liittyvistä ongelmista. Tässä tapauksessa olisi siis tarkasteltava intention-to-treat-analyysin tuloksia erikseen protokollakohtaisen analyysin tuloksista, jotta saataisiin selkeä kuva siitä, mikä olisi voinut olla edellä mainittujen seikkojen vaikutus kokonaistulokseen. Valitettavasti tätä alajaottelua ei esitetä tässä tutkimuksessa. Onneksi useimmissa tutkimuksissa käytettiin suositeltua intention-to-treat-analyysia.

Suorien (pareittain) ja epäsuorien (NMA) tehoarvioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja kaikissa vertailuissa. Tutkimukset sopivat hyvin malliin, ja tuloksissa oli vain vähän epäjohdonmukaisuutta. Nämä seikat lisäävät luottamusta löydettyihin tuloksiin.

Vie viestit kotiin

Voimaharjoittelu migreenin hoidossa oli tehokkain interventio, ja seuraavaksi tehokkain oli korkean ja kohtuullisen intensiteetin aerobinen harjoittelu. Voimaharjoittelutoimenpiteillä voitiin vähentää migreenin esiintymistiheyttä kolmella ja puolella päivällä kuukaudessa. Tämäntyyppisessä harjoittelussa vahvistettiin niskan, olkavartalon ja yläraajojen päälihaksia. Yhdistelmä kestävyysharjoittelua ja aktiivisia palautumispäiviä niiden välillä voi olla tehokkain tapa torjua migreeniä.

Viite

Woldeamanuel YW, Oliveira ABD. Mikä on aerobisen liikunnan ja voimaharjoittelun tehokkuus migreenin hoidossa? Kliinisten tutkimusten järjestelmällinen katsaus ja verkostometa-analyysi. J Headache Pain. 2022 Oct 13;23(1):134. doi: 10.1186/s10194-022-01503-y. PMID: 36229774; PMCID: PMC9563744.