Johdanto

Juoksuvammat ovat yleisiä vapaa-ajan urheilijoille. Jokin aika sitten julkaisimme tutkimuskatsauksen, jossa arvioitiin patellofemoraalisesta kivusta kärsivien juoksijoiden juoksusopeutusten tehokkuutta. Patellofemoraalisen kivun lisäksi koko alaraajojen ja alaselän vammoja voi tulla juostessa. Suurin osa tutkimustiedosta keskittyy biomekaanisiin vammojen riskitekijöihin. Tiedämme kuitenkin, että vammat ovat monitekijäisiä, ja siksi meidän olisi arvioitava muutakin kuin pelkkää biomekaniikkaa. Koska lähes jokaisella juoksijalla on kannettava GPS-laite, saatavilla on paljon tietoa. Näistä laitteista saadut tiedot voivat antaa arvokasta tietoa harjoittelutekijöistä, juoksumekaniikasta, juoksusuorituksesta ja historiasta. Cloostermanin ym. tutkimuksessa. (2022) mukaan GPS-järjestelmällä kerätyt tiedot olivat yhteydessä juoksuun liittyviin polvivammoihin, ja he totesivat, että tämä voisi olla arvokas menetelmä juoksijoiden arvioimiseksi käytännössä. Tämän vuoksi tässä artikkelissa haluttiin tutkia, voisivatko juoksijoiden puettavista laitteista saadut tiedot selittää juoksuvammojen riskiä polvivammojen lisäksi. Tämä voi olla hyödyllistä, koska se voi auttaa tunnistamaan muutettavissa olevat riskitekijät ja mahdollistaa samalla yksilöllisen riskinarvioinnin.

Menetelmät

MenetelmätTämä tutkimus oli prospektiivinen pitkittäistutkimus, johon osallistui terveitä juoksijoita. Tämän tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli tutkia GPS-tietojen toteutettavuutta ja käytettävyyttä harrastelijoiden harjoittelun kuormituksen ja juoksuun liittyvien polvivammojen välisten yhteyksien tutkimisessa.

• Toteutettavuuden arvioimiseksi tutkimuksessa asetettiin tietyt kynnysarvot rekrytoinnille, hyväksynnälle, sitoutumiselle ja tiedonkeruulle. Rekrytointijakso kesti 47 päivää, ja hyväksymisprosentiksi laskettiin 133 osallistujaa 149:stä, mikä vastaa 89 prosenttia. Osallistumisasteeksi mitattiin 70 prosenttia, mikä tarkoittaa, että 133 osallistujasta 93 täytti tutkimuksen vaatimukset. Tietoja saatiin kerättyä 86:lta 93:sta osallistujasta, joten tiedonkeruuprosentti oli 92 prosenttia.

Tutkimuksen toissijaisena tavoitteena oli tutkia, olivatko puettavista laitteista ja kyselylomakkeista saadut perustiedot yhteydessä juoksuvammoihin.

• Mukaan otettiin terveitä vapaa-ajan juoksijoita, jotta voitiin arvioida juoksijoiden puettavien laitteiden aiheuttamaa juoksuvammariskiä. He olivat 18-45-vuotiaita ja juoksivat vähintään kolme kertaa viikossa vähintään 60 minuuttia viikossa. Heidän oli osallistuttava juoksuun vähintään viimeisen vuoden ajan, jotta varmistettiin, etteivät he olleet aloittelevia juoksijoita. He olivat kivuttomia, eikä heillä ollut juoksuvammoja viimeisten 6 kuukauden aikana. Heidän juoksuharrastuksensa oli oltava heidän pääasiallinen liikuntamuotonsa, joten yksi kriteeri oli, että he eivät harrastaneet juoksun lisäksi kuin kahta muuta liikuntamuotoa viikossa.

Osallistujien oli täytettävä kolme potilaan raportoimaa tulosmittaria (PROM), jotka liittyivät heidän psykologiseen terveyteensä, unen laatuun ja sisäiseen juoksumotivaatioonsa.

• Lyhyt Warwick-Edinburgh Mental Wellbeing Scale -mittari täytettiin, jotta voitiin arvioida henkistä hyvinvointia viimeisten kahden viikon aikana.
• Pittsburghin unenlaatuindeksin lyhyttä versiota käytettiin mittaamaan unenlaatua viimeisen kuukauden aikana.
• Sport Motivation Scale-6 -mittaria käytettiin arvioimaan itsemääräämiseen perustuvaa motivaatiota.

Heidän GPS-rannekellostaan poimittiin antropometriset, biomekaaniset, metaboliset ja harjoituskuormitusta koskevat perustiedot analysointia varten. Tähän sisältyi:

• Viikoittainen juoksutiheys (päivinä viikossa)
• Viikoittainen etäisyys (km)
• Kriittinen teho (W)
• Askelmäärä (askelta minuutissa)
• Kosketusaika maahan (ms)
• Askeleen pituus (m)

Akuutti kuormitus matkan (km) ja rasituksen (ei yksikköä) mukaan laskettuna laskettiin seitsemän päivää ennen ilmoittautumista ja krooninen kuormitus 28 päivää ennen ilmoittautumista. Jakamalla akuutti kuormitus kroonisella kuormituksella laskettiin akuutin ja kroonisen kuormituksen suhde (ACWR). Korkea ACWR määritettiin, kun arvo ylitti 1,5. Jos esimerkiksi joku juoksi 20 km viimeisten 7 päivän aikana ja juoksi vain 12,5 km viimeisten 28 päivän aikana, ACWR-arvo on 1,6 (koska 20km/12,5km=1,6), mikä luokitellaan korkeaksi.

Osallistujia pyydettiin täyttämään viikoittainen kyselylomake vammojen tilan seurannasta 12 viikon tutkimusjakson aikana. Näin tutkijat pystyivät seuraamaan ja seuraamaan tutkimuksen aikana tapahtuneita juoksuun liittyviä vammoja. Juoksuun liittyväksi vammaksi määriteltiin kipukohtaus, joka pysäytti tai rajoitti juoksun kolmen peräkkäisen juoksun ajaksi tai joka kesti seitsemän päivää tai johti siihen, että juoksija hakeutui lääkäriin.

Tulokset

Yhteensä 133 osallistujaa rekisteröi harjoitustietonsa, 93 osallistujaa suoritti tutkimuksen loppuun, ja 86 osallistujalta saatiin GPS-tiedot.

Niistä osallistujista, jotka jakoivat harjoitustietonsa, 21 osallistujaa (24 %) sai juoksuun liittyvän vamman, ja 65 osallistujaa ei loukkaantunut. Kaikkiaan he kulkivat 45231 kilometriä.

Antropometristen tietojen, itse määritellyn motivaation ja viikoittaisen juoksumäärän tai kroonisen kuormituksen ja juoksuvammariskin välillä ei havaittu merkittävää yhteyttä. Ei myöskään sukupuolen, riittämätön unenlaadun, korkean ACWR:n etäisyyden tai ponnistuksen ja myöhempien juoksuun liittyvien vammojen osalta.

Akuutin kuormituksen laskennallisen ponnistuksen ja myöhempien juoksuun liittyvien vammojen välillä oli kuitenkin merkittävä yhteys.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Korkean ACWR-arvon (etäisyyden tai ponnistuksen mukaan laskettuna) ja juoksuvammojen välillä ei ollut merkittävää yhteyttä. Tässä tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että akuutti kuormitus laskennallisella ponnistuksella liittyi ennakoivasti lisääntyneeseen juoksuvammariskiin. On pidettävä mielessä, että tämän tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli tutkia tiedonkeruun toteutettavuutta. Silti se vaikuttaa loogiselta, kun otetaan huomioon muut tutkimukset, joissa tätä aihetta käsitellään tarkemmin, kuten Johnston et al. (2019). Ainoa tutkimuskysymys on, voimmeko käyttää puettavista GPS-laitteista saatuja tietoja analysoidaksemme harjoittelun ja juoksuvammariskin välistä yhteyttä. Sillä välin on tärkeää pitää silmällä äkillisiä piikkejä harjoituskuormituksen lisääntymisessä. Vaikka se ei olekaan merkitsevää, se, että loukkaantuneiden ryhmän juoksijoiden ACWR-arvot olivat suuremmalla osuudella yli 1,5 kuin loukkaantumattomien juoksijoiden, voi merkitä jotakin.

Juoksuvammat analysoitiin kaikki yhdessä. Akuutteja äkillisiä vammoja (esimerkiksi nilkan nyrjähdys) ja vähitellen kehittyneitä akuutteja vammoja (esimerkiksi rasitusmurtuma) ei eroteltu toisistaan. Suurimmalle osalle vähitellen kehittyneistä vammoista harjoitteluhistoria on mielestäni merkittävä määrittävä tekijä. Toisaalta akuutit vammat syntyvät usein äkillisesti, ja ne voivat johtua ympäröivistä tekijöistä, kuten liikenteestä, näkyvyydestä, maastosta ja niin edelleen. Tämän vuoksi olisi mielenkiintoista jatkaa tätä tutkimusta ja analysoida näitä erityyppisiä vammoja erikseen.

Akuutti kuormitus voidaan laskea laskennallisella ponnistuksella seuraavan kaavan avulla:

([Teho]/[Kriittinen teho]) jokaista istunnon sekuntia kohti jaettuna 7 päivällä. Kriittinen teho saadaan seuraavan yhtälön avulla: (([w3min] + [w9min]) / 2) * 0,90. Kun w3min ja w9min edustavat suurinta tuotettua wattia kolmen ja yhdeksän minuutin aikana harjoituksen aikana.

Koska kyseessä on melkoinen laskelma, pitäytyisin ACWR:ssä. Vaikka tämä yhteys ei ollutkaan merkittävä, se voi mielestäni olla hyvä apu, kun seurataan jonkun harjoittelua ajan mittaan. Muista, että akuutti työmäärä ei saa ylittää kroonisen työmäärän rajoja. Tämä havaittiin ultramaratonjuoksijoilla, jotka Craddock et al. (2020) ja maratonjuoksijat Toresdahl et al. (2023). Tärkeää on kuitenkin se, että liian alhainen ACWR voi myös johtaa suurempaan juoksuvammariskiin Nakaoka et al. (2021). Tämä tutkimus valottaa mahdollisia yhteyksiä vapaa-ajan juoksussa.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tässä tutkimuksessa loukkaantumisaste laskettiin 1000 kilometriä kohti 1000 tunnin sijasta. Siksi tämä on syytä pitää mielessä, kun verrataan muihin tätä aihetta käsitteleviin tutkimuksiin, joissa on käytetty muuta mittaria ilmaantuvuuden määrittelyyn. Kirjoittajat viittaavat siihen, että tämä saattaa johtaa erilaisiin tuloksiin, kun osallistujien vauhti vaihtelee suuresti.

Tutkimuksen aikana juostujen matkojen välillä ei ollut eroa. Lyhyemmät ja pidemmät matkat voivat johtaa erityyppisiin vammoihin.

Toteutettavuustutkimuksen teho ei riittänyt havaitsemaan kerättyjen muuttujien ja juoksuvammariskin välisiä yhteyksiä. Näin ollen nämä tulokset valaisevat aihetta, jota olisi tutkittava tarkemmin. Toistaiseksi nämä tulokset ovat vain suuntaa-antavia.

Työmäärä voidaan määritellä sisäiseksi tai ulkoiseksi, mikä perustuu osallistujien kokemaan ponnisteluun ja kuljettuun matkaan. Kun joku on sairas tai väsynyt, kolmen kilometrin juoksu voi tuntua mahdottomalta (sisäinen kuormitus), kun taas ulkoinen kuormitus on todella vähäistä. Siksi on parasta ottaa huomioon molemmat, kun ohjaat juoksijaa, ja olla käyttämättä mielivaltaisia raja-arvoja suurille työmäärille.

Lähtötilanteen ehdollistaminen on voinut vaikuttaa osallistujien välisiin tuloksiin. Koska kelpoisuuskriteerit edellyttivät kuitenkin juoksijoita, jotka juoksivat 1 tunnin viikossa vähintään 3 kertaa viikossa viimeisten 12 kuukauden aikana, uskon, että heidän lähtötilanteensa olisi riittävä.

Vie viestit kotiin

Tämä tutkimus osoitti, että akuutti kuormitus laskennallisella ponnistuksella oli yhteydessä myöhempään juoksuun liittyvään vammaan. Näyttää siltä, että juoksun intensiteetin piikit tai harjoittelun äkillinen lisääntyminen voivat olla yhteydessä juoksuvammojen riskiin. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli kuitenkin tutkia tiedonkeruuprosessin toteutettavuutta. Tämän vuoksi meidän on syytä olla varovaisia akuutin kuormituksen ja juoksuvammariskin välisen yhteyden suhteen. Kirjoittajien olisi nyt tehtävä prospektiivinen kohorttitutkimus, jossa on riittävän tehokas rakenne, jotta tämä yhteys voitaisiin tutkia perusteellisesti ja selvittää, voidaanko GPS-tietoja käyttää. Sillä välin vaikuttaa järkevältä pitää silmällä äkillisiä piikkejä juoksuharjoittelussa, koska aiemmat tutkimukset ovat jo varoittaneet meitä näistä riskitekijöistä.

Viite

Neal BS, Bramah C, McCarthy-Ryan MF, Moore IS, Napier C, Paquette MR, Gruber AH. Puettavan teknologian tietojen käyttäminen vapaa-ajan juoksuvammojen selittämiseen: Prospektiivinen pitkittäinen toteutettavuustutkimus. Phys Ther Sport. 2024 Jan;65:130-136. doi: 10.1016/j.ptsp.2023.12.010. Epub 2023 Dec 30. PMID: 38181563.