Tutkimus
Liikunta
23. toukokuuta 2023
Meniskirepeämän hoito - Leikkaus vai liikunta mekaanisiin oireisiin?
Johdanto
Aikuiset, joille tehdään leikkaus meniskirepeämän vuoksi, kärsivät usein kliinisistä vaivoista ja toiminnallisista vaikeuksista tavanomaisissa toiminnoissaan. Skou et al. totesivat vuonna 2018, että nuorilla aikuisilla mekaaniset oireet olivat yksi yleisimmistä potilaiden ilmoittamista leikkaukseen johtavista oireista. Mekaaniset oireet ovat oireita, jotka johtuvat polven juuttumisesta/lukkiutumisesta tai kyvyttömyydestä ojentaa polvea kokonaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli verrata varhaisleikkausta liikuntaan ja koulutukseen potilaan raportoimien mekaanisten meniskirepeämäoireiden lievittämiseksi. Kumpi on parempi, leikkaus vai liikunta meniskirepeämän hoidossa?
Menetelmät
Tämä RCT-tutkimus oli Skoun ym. vuonna 2022 tekemän DREAM-tutkimuksen toissijainen analyysi. Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että meniskaleikkaus varhaisessa vaiheessa ei ole liikunnan ja koulutuksen kannalta hyödyllisempi vaihtoehto kuin myöhempi leikkaus nuorilla, aktiivisilla aikuisilla, joilla on meniskavamma. Molemmissa ryhmissä kipu, toimintakyky ja elämänlaatu paranivat kliinisesti merkittävästi 12 kuukauden kuluttua.
Toissijaisessa analyysissä, jota käsittelemme tässä, tarkoituksena oli tarkastella yksityiskohtaisesti potilaita, jotka raportoivat mekaanisista meniskin repeämäoireista. Voiko leikkaus tai liikunta auttaa lievittämään kiinni- ja lukkiutumisoireita tai parantamaan polven täydellistä liikelaajuutta? Mikä on suositeltavin meniskirepeämän hoitovaihtoehto tälle potilasryhmälle?
Tähän kysymykseen vastaamiseksi käytettiin DREAM-tutkimuksen tietoja. Lyhyesti sanottuna alkuperäiseen tutkimukseen osallistui 121 osallistujaa, joilla oli magneettikuvauksella todennettu aivokalvon repeämä ja jotka olivat iältään 18-40-vuotiaita. Heille joko tehtiin varhaisleikkaus tai heidät satunnaistettiin liikunta- ja koulutusprotokollaan. Harjoitusryhmät osallistuivat 12 viikon valvottuun ohjelmaan, joka sisälsi 60-90 minuuttia neuromuskulaarisia ja vahvistavia harjoituksia kahdesti viikossa. Tätä täydennettiin kahdella koulutustilaisuudella, joista toinen pidettiin harjoitusohjelman alussa ja toinen sen lopussa.
Ohjelman harjoitusjaksot sisälsivät lämmittelyn (5 minuuttia paikallaan polkupyörällä), kahdeksan neuromuskulaarista ja neljä alaraajoihin keskittyvää vahvistusharjoitusta sekä jäähdyttelyn (5 minuuttia). Tarvittaessa lisättiin kaksi lisäharjoitusta, jotka keskittyvät turvotuksen vähentämiseen ja liikelaajuuden parantamiseen. Neuromuskulaarisiin harjoitteisiin kuuluivat polvitaivutukset, lantionnosto, lankku, sivulankku, porraskiipeily, reisien ulko- ja sisäpuolen harjoitteet harjoitusnauhan avulla, liukuharjoitus sivuttain ja sivusuunnassa tapahtuva loikka, ja ne sovitettiin yksilöllisesti kullekin potilaalle kahdesta kuuteen vaikeusastetta, ja ne suoritettiin kahdesta kolmeen sarjaa, joissa oli 10-15 toistoa. Vahvistusharjoitukset olivat yhden jalan polvipunnerrus, yhden jalan polven ojennus, yhden jalan polven taivutus ja kahvakuulapainon heilautukset.
Tässä toissijaisessa analyysissä päätulos oli mekaanisten polvioireiden esiintyminen tai puuttuminen. Tämä arvioitiin 3, 6 ja 12 kuukauden kuluttua.
Tulokset
Tähän toissijaiseen analyysiin otettiin mukaan vain ne osallistujat, jotka ilmoittivat mekaanisista oireista lähtötilanteessa. Leikkaus- ja liikuntaryhmissä 33 ja 30 osallistujaa ilmoitti saaneensa näitä oireita.
12 kuukauden seurannassa 35 prosentilla leikkausryhmästä ja 69 prosentilla harjoitusryhmästä oli mekaanisia oireita meniskin repeämästä. Tämä johtaa siihen, että liikuntaryhmään osallistuvan henkilön todennäköisyys ilmoittaa mekaanisista oireista on 8,77 verrattuna leikkausryhmään osallistuvaan henkilöön. Suhteellinen riski oli 1,83 (95 prosentin CI 0,98-2,70).
Kysymyksiä ja ajatuksia
Analyysissä todettiin, että 69 prosentilla ihmisistä oli mekaanisia oireita 12 kuukautta sen jälkeen, kun he olivat osallistuneet liikuntaan meniskirepeämän hoidossa. Huomionarvoisia ovat erot osallistujien välillä molempien tutkimushaarojen välillä lähtötilanteessa. Esimerkiksi oireiden puhkeaminen, oireiden kesto ja kyynelkaava. On hyvin tiedossa, että meniskin repeämismallit voivat johtaa erilaisiin oireisiin. Myös erot oireiden alkamisajankohdassa ja kestossa voivat viitata heterogeeniseen tutkimusotokseen.
Lisäksi kirjoittajat raportoivat mekaanisten oireiden esiintymisen tai puuttumisen vaihtelevuudesta ajan myötä. Tämä vahvistaa sen, mikä todettiin jo Sihvosen ym. tutkimuksessa (2016). Siksi on suositeltavaa, että tämä ei yksinään riitä perusteeksi leikkauspäätökselle. Pikemminkin on suositeltavaa seurata näitä oireita ajan mittaan, ennen kuin annetaan niiden ohjata päätöstä leikkauksen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä.
Puhu minulle nörttimäisesti
Tämän tutkimuksen tulokset saatiin toissijaisesta analyysistä. On tärkeää muistaa, että tutkimusta ei suunniteltu vastaamaan nimenomaan tähän tutkimuskysymykseen. Näin ollen tämä tutkimus voi antaa tietoa mekaanisten oireiden ja toimenpiteiden välisestä suhteesta, mutta sitä olisi testattava edelleen, jotta voidaan tehdä varmoja johtopäätöksiä. Tutkimuksen rajoituksia voivat olla otoksen rajallinen koko ja se, että huomattavalta määrältä osallistujia puuttui mekaanisia oireita koskevia tietoja useina ajankohtina, ja leikkausryhmässä niitä oli enemmän.
Vie viestit kotiin
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että varhainen leikkaus oli tehokkaampi kuin liikunta ja koulutus mekaanisen meniskirepeämän oireiden vähentämisessä. Tämä tutkimus oli kuitenkin toissijainen analyysi aiemmasta RCT-tutkimuksesta, joka osoitti, että varhaisvaiheen meniskaleikkaus ei ollut hyödyllisempi kuin liikunta ja koulutus, kun valinnainen viivästetty leikkaus tehtiin nuorille, aktiivisille aikuisille, joilla oli meniskivammoja. Alkuperäisessä RCT-tutkimuksessa molemmat ryhmät paransivat kliinisesti merkittävästi kipua, toimintakykyä ja elämänlaatua 12 kuukauden kuluttua. Nykyisessä tutkimuksessa tarkasteltiin kuitenkin tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin mekaanisista oireista raportoivia potilaita, jotta tiedettäisiin, reagoivatko he eri tavoin näihin hoitoihin. Tässä yhteydessä näyttää siltä, että mekaanisista oireista kärsiville leikkaus on parempi vaihtoehto. Kun tämä on potilaan pääasiallinen vaiva, voi olla mielenkiintoista kääntyä ortopedin puoleen. Kun potilaalla ei ole mekaanisia oireita, liikunnalla ja koulutuksella voidaan saavuttaa samat tulokset kivun, toimintakyvyn ja elämänlaadun suhteen kuin leikkauksella.
Viite
Muita viitteitä
OPI OPTIMOIMAAN KUNTOUTUSTA JA RTS-PÄÄTÖKSENTEKOA ACL-REKONSTRUKTION JÄLKEEN.
Ilmoittaudu tähän ILMAISEEN webinaariin ja ACL-kuntoutuksen johtava asiantuntija Bart Dingenen näyttää sinulle tarkalleen, miten voit tehdä parempia päätöksiä ACL-kuntoutuksessa ja urheiluun palaamisessa.
