Ellen Vandyck
Tutkimuspäällikkö
Jalka joutuu kantamaan paljon painoa jokapäiväisessä elämässä. Jalkaterän kaarien rakenne ja dynamiikka ovat siis olennaisen tärkeitä jalkaterän moitteettoman toiminnan kannalta. Ota huomioon iskunvaimennus, kehon painonsiirto, eteneminen ja tukipohjan tarjoaminen. Kun mediaalinen pitkittäiskaari litistyy, jalkaterän mediaalireuna on (lähes kokonaan) kosketuksissa maahan. Syitä on monia, jotka eivät kuulu tämän katsauksen piiriin. Tärkeää on kuitenkin se, että lattajalka voi olla palautuva tai kiinteä. Palautuva lattajalka menettää mediaalisen pitkittäiskaaren suljetun ketjun aikana, mutta kaari säilyy, kun painoa ei kanneta. Koska jalkaterä on kinemaattisen ketjun kautta läheisessä yhteydessä polveen ja lonkkaan, lattajalka voi johtaa muihin ongelmiin korkeammalla kineettisessä ketjussa. Ortopediset pohjat voivat tarjota helpotusta, mutta voiko aktiivinen harjoitusohjelma korjata lattajalan?
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin harjoitusohjelmalla voidaan korjata palautuvaa lattajalkaa. Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus suoritettiin Pravara Institute of Medical Sciencesin ortopedisen fysioterapian osastolla. Joustavaksi litteäksi jalkateräksi määriteltiin jalkaterä, jossa navikulaarinen pudotuskorkeus oli yli 10 mm ja mediaalinen pituussuuntainen kaarikulma alle 130°. Tämä kulma laskettiin keskittämällä goniometri navikulaarisen tuberositeetin kohdalle ja seuraamalla goniometrin päitä ensimmäisen metatarsaaliluun pään ja mediaalisen malleoluksen kohdalta. Seuraavasta videosta on apua navikulaarisen pudotustestin suorittamisessa:
Koeryhmä suoritti 6 viikon ajan aktiivisia harjoituksia 3 kertaa viikossa. Harjoitukset koostuivat aktiivisesta plantaari- ja dorsifleksiosta, neljästä lyhyestä jalkaterän lihasharjoituksesta, pakaralihasten vahvistamisesta ja vasikan venytyksistä. Harjoitteita jatkettiin kahden viikon kuluttua vaihtelemalla asentoa, jossa harjoitukset tehtiin, ja/tai lisäämällä toistojen määrää tai pitoaikojen kestoa.
Kontrolliryhmä osallistui myös 6 viikon ohjelmaan, jossa oli 3 istuntoa viikossa, mutta se suoritti vain aktiivisia plantaari- ja dorsifleksioharjoituksia sekä vasikan venytystä pitkällä istumisella.
Tulokset arvioitiin mittaamalla mediaalisen pitkittäiskaaren korkeus navikulaarisen pudotustestin avulla. Lisäksi mitattiin mediaalisen pitkittäiskaaren kulma.
Voiko harjoitusohjelma siis korjata palautuvan lattajalan? Tutkimukseen otettiin mukaan 52 18-21-vuotiasta aikuista, joilla oli joustava lattajalka. Ryhmät olivat vertailukelpoisia lähtötilanteessa, kuten alla olevasta taulukosta käy ilmi.
Tulokset osoittivat, että molemmissa ryhmissä navikulaarinen pudotuskorkeus parani. Ryhmien välinen keskimääräinen ero suosi kuitenkin interventiota, sillä se osoitti 0,4 cm suurempaa vähenemistä navikulaariputouksen korkeudessa. Kirjoittajat ilmoittivat, että tämä ero oli hyvin tarkka arvio, sillä luottamusväli vaihteli vain 0,4:stä 0,5:een. Sama havaittiin myös mediaalisen pitkittäiskaaren kulman osalta. Interventioryhmässä se kasvoi (ja siten parani) 16 astetta enemmän kuin kontrolliryhmässä. Myös tässä tapauksessa arvio oli tarkka, sillä luottamusväli vaihteli 13-19 välillä.
Kirjoittajat totesivat, että "oli vaikeaa nimetä pienintä arvokasta vaikutusta tämän tutkimuksen kahdelle lopputulosmittarille, koska ne olivat puhtaasti biomekaanisia eivätkä niinkään oireenmukaisia tai toiminnallisia toimenpiteitä, joista potilaat olisivat voineet antaa lausunnon eri suuruisten parannusten kliinisestä arvosta.
Lisäksi Nielsen ym. tutkivat vuonna 2009 pudotuskorkeuden yhteyttä BMI:hen, sukupuoleen ja jalkaterän pituuteen. He havaitsivat, että jalkaterän pituudella oli merkittävä vaikutus nilkkanivelen laskuun sekä miehillä että naisilla. Jalkaterän pituuden 10 mm:n lisäystä kohti navikulaarinen pudotus kasvoi 0,40 mm uroksilla ja 0,31 mm naarailla. Tämän perusteella ehdotettiin 8,5 mm:n raja-arvoksi, jonka avulla voidaan erottaa normaali ja epänormaali navikulaaripudotus toisistaan, sillä 97,5 %:lla tämän tutkimuksen näytteestä dynaaminen navikulaaripudotus oli alle 8,5 mm. Mutta kun jalkaterän pituus vaikutti pudotukseen, luottamusvälin ylärajat kasvoivat miehillä 7,25 mm:stä 9,50 mm:iin ja naisilla 7,8 mm:stä 10 mm:iin. Tämän vuoksi jalkaterän pituus on otettava huomioon arvioitaessa jalkaterän nivustaipeen laskun laajuutta. Lyhyille jaloille (noin 22 cm) voidaan käyttää raja-arvoa 8,5, mutta pidemmillä jaloilla navikulaarinen pudotus voi olla vielä normaali, noin 10 mm. Valitettavasti tässä tutkimuksessa ei mitattu jalkaterän pituutta. Osallistujat ovat kuitenkin samoja, joten tämä ei ole voinut vaikuttaa tuloksiin.
Tutkimuksen ensisijaista lopputulosta ei määritetty. Lisäksi otoskokoa ei laskettu eikä kokeilua kirjattu. Tämä on merkittävä rajoitus. Ilman rekisteröityä tutkimusta emme voi sanoa, onko tässä julkaisussa raportoitu kaikki ennalta määritellyt tulokset vai onko tässä julkaisussa esitetty valikoivasti joitakin tuloksia. Koska otoskokoa ei ollut laskettu etukäteen, emme tiedä, oliko mukana oleva populaatio riittävä todellisten erojen havaitsemiseksi. Kirjoittajat viittaavat kuitenkin erittäin tarkkoihin hoitovaikutusarvioihin. Potilaiden sitoutumista harjoitusohjelmaan ei mainittu. Näin ollen emme voi varmuudella tietää, johtuivatko parannukset todella itse interventiosta. Ehkäpä kontrolliinterventioon osallistuneet eivät olleet kovinkaan tottelevaisia. Kirjoittajat eivät raportoineet tuloksia tilastollisen merkitsevyyden perusteella, mikä on hyvä asia. Tilastollisesta analyysisuunnitelmasta annettiin kuitenkin hyvin vähän tietoa sen lisäksi, että tulokset analysoitiin intention-to-treat-periaatteella.
Tämä tutkimus osoitti, että molemmissa ryhmissä navikulaarinen pudotuskorkeus parani. Näin ollen voidaan laatia harjoitusohjelma lattajalan korjaamiseksi. Ryhmien välinen keskimääräinen ero suosi kuitenkin interventiota, sillä se osoitti 0,4 cm suurempaa vähenemistä navikulaariputouksen korkeudessa. Sama havaittiin myös mediaalisen pitkittäiskaaren kulman osalta. Kirjoittajat ilmoittivat, että nämä erot olivat hyvin tarkkoja arvioita. Tutkimusta ei kuitenkaan ollut rekisteröity eikä otoskokoa ollut laskettu, joten tämä on voinut vaikuttaa tässä raportoituihin tuloksiin.
Työskentelitpä sitten huippu- tai amatööriurheilijoiden kanssa, et halua jättää huomiotta näitä riskitekijöitä, jotka voivat altistaa heidät suuremmalle loukkaantumisriskille. Tämän webinaarin avulla voit havaita nämä riskitekijät ja työskennellä niiden parissa kuntoutuksen aikana!