Ellen Vandyck
Tutkimuspäällikkö
Me kaikki tiedämme, että nivelrikko on yleinen iäkkäillä henkilöillä, ja se rasittaa suuresti heidän jokapäiväistä elämäänsä. Joillakin henkilöillä, joilla on loppuvaiheen glenohumeraalinen OA, päädytään olkapään tekonivelleikkaukseen. Leikkauksia tehdään kolmea erilaista tyyppiä: hemiartroplastia, anatominen olkapään totaaliproteesi ja käänteinen olkapään totaaliproteesi, joilla kullakin on omat (haitta)etunsa ja kliiniset indikaationsa. Kuten kaikissa patologioissa, myös täällä tarvitaan tietysti näyttöön perustuvaa kuntoutusta, mutta tätä lisää näiden leikkausten määrän jyrkkä kasvu. Siksi tässä katsauksessa tarkastellaan tekijöitä, jotka johtavat parempiin tuloksiin olkapään tekonivelleikkauksen jälkeen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli koota yhteen näyttöä tekijöistä, jotka liittyvät parempiin tuloksiin olkapään tekonivelleikkauksen jälkeen. Kun fysioterapian jälkeisen kuntoutuksen jälkeen on enemmän tietoa (ei-)muutettavissa olevien tekijöiden välisistä yhteyksistä, tavoitteena on lisätä olkapään tekonivelleikkausten onnistumisprosenttia.
PICO-kysymys määriteltiin seuraavasti:
Hoitotuloksia olivat olkapään toimintakyky, kipu, ROM, ADL-toiminnot, lihasvoima, tyytyväisyys ja elämänlaatu.
Katsaukseen sisältyi 14 tutkimusta, joista 4 oli RCT-tutkimuksia, 1 ei-satunnaistettu kontrolloitu tutkimus ja 9 tutkimusta oli havainnointitutkimuksia (2 prospektiivista, 4 retrospektiivistä ja 3 kohortti- ja tapauskontrollitutkimusten yhdistelmää). Useimmissa tutkimuksissa oli suuri harhan riski (86 %), ja kahdessa muussa tutkimuksessa harhan riski oli kohtalainen.
Kun kyseessä oli hemiartroplastia, ei-muutettavia tekijöitä olivat kiertäjäkalvosimen pehmytkudoksen eheys ja implantin tyyppi. Alustavat tulokset osoittavat, että niillä, joiden kiertäjäkalvosin oli ehjä ennen puoliartroplastiaa, aktiivinen fleksio ja abduktio paranivat 6 kuukauden kuluttua enemmän kuin niillä, joiden kiertäjäkalvosin oli revennyt. Hemiartroplastialeikkauksen saaneilla potilailla oli 8,7 vuoden kuluttua vähemmän liikkumavaraa eteenpäin taivutuksessa ja sisärotaatiossa kuin potilailla, joille oli tehty anatominen olkapään totaaliproteesi. Ulkoisen rotaation tuloksissa ei ollut eroa. Myös implantin tyyppi oli yhteydessä vahvuuteen, ja hemiartroplastiaa saaneet potilaat olivat 8,7 vuoden kuluttua vähemmän vahvoja kuin anatomisen olkapään totaaliproteesin saaneet potilaat.
Muokattavissa olevia tekijöitä hemiartroplastian jälkeisten potilaiden kohdalla olivat leikkausta edeltävä toimintakyky ja ROM sekä telelääketieteen käyttö. Alustavat todisteet viittaavat siihen, että niillä, joiden toimintakyky ennen leikkausta oli heikompi, olkapään toimintakyky parani enemmän. Vastaavasti niillä, joiden aktiivinen ulkokierto ennen leikkausta oli vähäisempi, olkapään toiminta parani leikkauksen jälkeen enemmän. Telelääketieteen käyttö paransi enemmän toimintakykyä, ulkoista liikkuvuutta, kipua ja elämänlaatua 8 viikon kuluttua.
Muuttumattomia tekijöitä anatomisen olkapään totaaliproteesin saaneiden potilaiden kohdalla olivat sukupuoli, kiertäjäkalvosimen pehmytkudoksen eheys, subscapulariksen paranemisosteotomia ja implantin tyyppi. Miehillä sisärotaation ROM oli parantunut vähemmän 3 vuotta leikkauksen jälkeen. Kiertäjäkalvosimen pehmytkudostila vaikutti leikkauksen jälkeiseen ROMiin. Samoin kuin hemiartroplastian ryhmässä, aktiivisen fleksion ja abduktion paraneminen oli suurempaa niillä, joiden kiertäjäkalvosin oli ehjä anatomisen totaalisen olkapääproteesileikkauksen aikaan. Parantuneen scapularis subscapulariksen osteotomia paransi olkapään toimintakykyä enemmän 1 vuoden kuluttua. Anatomisella olkapään totaaliproteesilla hoidettujen potilaiden toimintakyky oli parempi sisäiseen kiertoon perustuvissa toiminnoissa 3 vuoden kuluttua ja eteenpäin taivutuksessa 8,7 vuoden kuluttua. Kaikki nämä tekijät saivat tukea alustavista todisteista.
Muutettavissa oleviin tekijöihin anatomisen olkapään totaaliproteesin jälkeen kuuluivat BMI, leikkausta edeltävä ROM, välittömät ROM-harjoitukset ja rintarangan asento.
Käänteisen olkapään totaaliproteesin jälkeen ei-muutettavissa olevia tekijöitä ovat sukupuoli ja subscapulariksen korjaus. Sukupuolen osalta alustavissa tutkimuksissa havaittiin, että miehillä sisäinen ROM oli parantunut vähemmän 3 vuotta leikkauksen jälkeen. Ristiriitaiset todisteet kuitenkin osoittivat, että subscapulariksen korjauksen saaneilla oli suurempi sisäinen ROM ja parempi sisäinen ROM kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta.
Käänteisen olkapään totaaliproteesin jälkeen muokattavia tekijöitä olivat BMI, välittömät ROM-harjoitukset ja nopeutettu kuntoutus. Pienempi BMI johti parempaan sisärotaatio- ja abduktiosuuntaan 3 vuoden kuluttua. Välittömät ROM-harjoitukset paransivat olkapään toimintakykyä enemmän 6 kuukauden kuluttua. Kuntoutuksen nopeuttaminen lyhentämällä immobilisaatioaikaa johti parempaan abduktio-ulkoiseen ROM-ominaisuuteen 1 vuoden kuluttua leikkauksesta. Nämä tekijät saivat tukea alustavasta näytöstä.
Saatat miettiä, onko näitä ei-muutettavissa olevia tekijöitä hyödyllistä ottaa huomioon kuntoutuksessa. Mielestäni ne ovat itse asiassa erittäin hyödyllisiä. Ne voivat antaa sinulle käsityksen siitä, mitä voit odottaa potilaan kuntoutuksen aikana. Kun esimerkiksi tiedetään, että kiertäjäkalvosin oli ehjä ennen tekonivelleikkausta, voidaan odottaa parempia tuloksia olkapään liikkeissä fleksiossa, abduktiossa ja ulkokierrossa. Tämä voi paitsi ohjata sinua ennusteessasi myös auttaa sinua selittämään, miksi joku saattaa tarvita hieman enemmän aikaa parantuakseen, jos hänen kiertäjäkalvosimensa ei ollut ehjä ennen olkapään tekonivelleikkausta.
Muutettavissa olevat tekijät ovat tietenkin tekijöitä, joihin voimme vaikuttaa. Kun tunnemme nämä tekijät, voimme mukauttaa ja mukauttaa niitä vastaavasti. BMI on kuitenkin tekijä, jota emme voi muuttaa muutamassa päivässä. Tästä huolimatta voit käyttää tätä hyväksi valistaaksesi potilasta muuttamaan elämäntapojaan terveellisemmiksi, sillä tämä voi vaikuttaa hoitotulokseen. On kuitenkin huomattava, että vain rintarangan asentoa tukevat kohtalaiset todisteet. Alustavien todisteiden tukemia tekijöitä olisi testattava edelleen.
Menetelmiin liittyviä näkökohtia tarkasteltaessa ei ole juurikaan huolenaiheita. Lisäksi suoritettiin erittäin tiukka laadunarviointi. Tutkimukselle annettiin vähäinen harhan riski -merkintä, kun kaikilla osa-alueilla harhan riski oli vähäinen. Toisaalta vain yhden kohtalaisen riskialttiin osa-alueen esiintyminen johti kohtalaiseen kokonaisvirheellisyysriskiin, ja näin ollen vain yhden korkean virheellisyyspistemäärän omaavan osa-alueen esiintyminen riitti luokittelemaan koko tutkimuksen korkean virheellisyysriskin tutkimukseksi. Tämä johti siihen, että tutkimuksen yleinen harhan riski oli suuri. Näin ollen tämän tutkimuksen todistusaineiston taso on melko alhainen.
Tämän tutkimuksen mahdollinen rajoitus on se, että vain muutamissa tutkimuksissa pyrittiin ensisijaisesti tutkimaan tekijöiden ja olkapään tekonivelleikkauksen jälkeisten parempien tulosten välisiä yhteyksiä. Usein ne lisättiin osa-analyyseinä. Toinen huomautus voi olla saman hakustrategian käyttö kaikissa tietokannoissa. Tavallisesti hakujono on mukautettava asianmukaisesti tietokannan tyypin mukaan. Tammikuun 2000 jälkeen tehtyjen tutkimusten mukaan ottamista koskeva päivämäärärajoitus on perusteltu, koska sen tarkoituksena oli rajoittaa vanhentuneiden implanttien käyttöä.
Olkapään tekonivelleikkauksen jälkeen voidaan odottaa parempia tuloksia, kun otetaan huomioon muutettavissa olevat tekijät: BMI, leikkausta edeltävä ROM ja välittömät ROM-harjoitukset, nopeutettu kuntoutus lyhentämällä immobilisaatioaikaa, leikkausta edeltävä toimintakyky ja ROM sekä rintarangan asento.
Parempiin hoitotuloksiin liittyvät muutettavissa olevat tekijät ovat seuraavat:
Kuuntele: https://www.physiotutors.com/podcasts/episode-034-orthopaedics-and-physio/
Mitä yliopisto ei kerro sinulle olkapään impingement-oireyhtymästä ja lapaluun dyskinesiasta ja miten voit nostaa olkapääpeliäsi massiivisesti maksamatta senttiäkään!