Akillesjänteen repeämä | Diagnoosi ja hoito

Epidemiologia

Akillesjänteen repeämiä nähdään useimmiten kovaa rasitusta vaativissa urheilulajeissa, ja niitä esiintyy useammin miesväestössä. Tanskassa tehdyssä tutkimuksessa raportoidaan, että määrä on kasvanut 25,95/100 000 henkilöä vuonna 1994 ja 31,13/100 000 henkilöä vuonna 2013(Ganestam et al.). 2016).

Kirjallisuudessa luetellaan muutamia riskitekijöitä, jotka voivat altistaa akillesjänteen repeämille(Jarvinen ym., ). 2005, McQuillan et al. 2005, Seeger et al. 2006, Kraemer et al. 2012)
Nämä ovat:

• Jänteen rappeutuminen
• Huono jänteen verisuonitus
• Kortikosteroidien käyttö
• Fluorokinolonien käyttö
• Aiempi kontralateraalinen repeämä

Kliininen esittely ja tutkimus

Jos jänne repeää, potilaat raportoivat selvästä "pop", "snap" tai "crack" -äänestä ja välittömästä kivusta. Jälkimmäinen ratkeaa melko nopeasti(Leppilahti et al. 1998). Potilaalla voi esiintyä kävelyn poikkeavuuksia, jotka johtuvat heikentyneen jänteen aiheuttamasta rajoittuneesta jalkapohjan fleksiosta. Tämä voi peittyä sääriluun takaosan, peroneuslihaksen ja jalkapohjalihasten yliaktiivisuuteen(Kauwe 2017).

Mielenkiintoista on, että 66 prosenttia kaikista akillesjänteen repeämistä on oireettomia eli potilailla ei ole kipua, jäykkyyttä tai toimintahäiriöitä jänteessä ennen repeämistä. Tästä huolimatta 98 prosentissa kaikista revenneistä akillesjänteistä on merkkejä rappeutumisesta. Vuonna 2014 Reiman ja muut julkaisivat järjestelmällisen katsauksen ja meta-analyysin eri kliinisten arviointien diagnostisesta tarkkuudesta akillesjänteen repeämien diagnosoinnissa. Luultavasti yleisimmin käytetty testi on Thompsonin testi. Sen herkkyys on 96 % ja spesifisyys 93 %, joten sillä on suuri kliininen arvo akillesjänteen repeämien diagnosoinnissa ja poissulkemisessa.

Testin suorittamiseksi potilas makaa penkillä alaraajat ojennettuina makuuasennossa. Potilaan nilkat ulottuvat penkin reunan ulkopuolelle. Purista vasikkaa toisella kädellä ja kiinnitä huomiota jalkaterän liikkeisiin. Jos vasikan puristaminen johtaa jalkaterän plantaarifleksioon, voidaan olettaa, että jänne on ehjä. Jos kuitenkin jonkinasteinen esikuormitus puuttuu makaavassa asennossa tapahtuvasta plantaarifleksion vaikutuksesta eikä plantaarifleksion jatkuminen johdu vasikan puristumisesta, repeämä on todennäköinen.

Muita yleisesti käytettyjä ortopedisiä testejä ovat:

• Matlen testi
• Copelandin testi
• Aukon tunnustelutesti

Hoito

Tuoreessa järjestelmällisessä katsauksessa, jossa verrattiin uudelleen repeämien määrää, toiminnallisia tuloksia, komplikaatioiden määrää, urheiluun ja työhön paluuta sekä varhaisen ja viivästetyn painonsiirron välisiä eroja, todettiin, että erot näissä tekijöissä eivät olleet merkittäviä useissa RCT- ja havainnointitutkimuksissa(Ochen ym.). 2019). Päätös jää kuitenkin potilaan ja hoitavan lääkärin tehtäväksi, sillä toistaiseksi ei ole käytettävissä päätösalgoritmeja.

Alla olevilla videoilla on pari harjoitusta, joita potilas voi tehdä akillesjänteen repeämän korjauksen jälkeen akuutista vaiheesta myöhempiin kuntoutusvaiheisiin.

Mielenkiintoista on, että näitä samoja periaatteita sovelletaan myös konservatiivista hoitoa saaviin potilaisiin(Ollson ym.). 2013, Lantto et al. 2016).

Akillesjänne on ihmiskehon suurin ja vahvin jänne, ja se muodostuu pohjelihaksen (soleus) ja pohjelihaksen (gastrocnemius) jänteistä, jotka molemmat kiinnittyvät calcaneukseen. Akillesjänteen repeämiä nähdään useimmiten kovaa rasitusta vaativissa urheilulajeissa, pääasiassa miesurheilijoilla.

Vaikka vuonna 2017 julkaistussa tieteellisessä katsauksessa ei havaittu merkittäviä eroja kirurgisen ja konservatiivisen hoidon tuloksissa, konservatiivisesti hoidettujen jänteiden uudelleen repeämisaste oli korkeampi, eikä konservatiivinen hoito välttämättä sovellu kaikkiin vammoihin niiden vakavuudesta riippuen. Nopeutetusta kuntoutusohjelmasta, johon sisältyy varhainen mobilisointi verrattuna immobilisaatioon, on kuitenkin selvää hyötyä, kuten on tutkittu seuraavissa tutkimuksissa Brumann et al. (2014).

Leikkauksen jälkeisessä 1. vaiheessa, joka kestää yleensä noin kaksi viikkoa, tavoitteena on oltava potilaan asianmukainen valistaminen odotetusta kulusta. Varmista, että haava paranee kunnolla ja turvotus on hallinnassa Potilas käyttää todennäköisesti kävelykenkää, jossa on 30°:n plantaarifleksio, mutta hänen pitäisi pystyä kävelemään täydellä painolla. Tavoitteena on vahvistaa ympäröiviä lihaksia.

Katsotaanpa, miltä tämä voisi näyttää:

Jos potilas ei tunne kipua levossa eikä turvotus lisäänny, hän voi edetä nilkan liikkuvuuden lisäämiseen. Toisessa vaiheessa, joka voi kestää jopa kolme viikkoa, tavoitteena pitäisi olla nilkan neutraali asento ja täysi plantaarifleksion liikelaajuus. Varmista, että haava paranee kunnolla ja turvotus vähenee edelleen, ja työskentele normaalin kävelymallin palauttamiseksi. Voit jatkaa vaiheen 1 harjoitusten lataamista. Vaiheessa 2 keskitymme kuitenkin tarkemmin nilkkaan.

Kolmannessa vaiheessa - akillesjänteen repeämän korjauskuntoutus - joka voi kestää jopa 9 viikkoa, pyritään palauttamaan kulman täysi toimintakyky liikelaajuuden osalta. Proprioseptiikka, tasapaino ja koordinaatio sekä voiman lisääminen edelleen, jotta yksilö voi valmistautua mahdolliseen urheilukohtaiseen kuntoutukseen.

Katsotaanpa siis, millaisia harjoituksia täällä voisi tehdä:

Haluatko tietää lisää akillesjänteen repeämistä? Tutustu seuraaviin resursseihin:

• Kuntoutusohjelma akillesjänteen repeämän ei-kirurgiseen hoitoon (tutkimuskatsaus)
• Podcast Episodi 040 - Akillesjänteen repeämän kuntoutus Liz Marlow'n kanssa
• Shokkiaaltohoidon rooli kroonisen tendinopatian hoidossa - Yleiset kysymykset ja vastaukset

Viitteet

ARNER, ORED, A. Lindholm ja S. R. Orell. "Histologiset muutokset akillesjänteen ihonalaisessa repeämässä; 74 tapauksen tutkimus." Acta Chirurgica Scandinavica 116.5-6 (1959): 484-490.
Ganestam, Ann, et al. "Akuutin akillesjänteen repeämän yleistyminen ja kirurgisen hoidon huomattava väheneminen vuosina 1994-2013. 33 160 potilaan valtakunnallinen rekisteritutkimus." Polvikirurgia, urheilutraumatologia, artroskopia 24.12 (2016): 3730-3737.

Giddings, Virginia L., et al. "Calcaneuksen kuormitus kävelyn ja juoksun aikana". Medicine & Science in Sports & Exercise 32.3 (2000): 627-634.

Järvinen, Tero AH, et al. "Akillesjänteen sairaudet: etiologia ja epidemiologia". Foot and ankle clinics10.2 (2005): 255-266.

Kraemer, Robert, et al. "Perinnöllisten ja lääketieteellisten riskitekijöiden analyysi akillesjänteen tendinopatiassa ja akillesjänteen repeämissä: sovitettujen parien analyysi." Archives of orthopaedic and trauma surgery 132.6 (2012): 847-853.

Lantto, Iikka, et al. "Prospektiivinen satunnaistettu tutkimus, jossa verrataan akuuttien akillesjänteen repeämien kirurgista ja ei-kirurgista hoitoa." The American journal of sports medicine 44.9 (2016): 2406-2414.

Maffulli, N. (1998). Akillesjänteen ihonalaisen repeämän kliininen diagnoosi. The American journal of sports medicine, 26(2), 266-270.

McQuillan, Regina ja Paul Gregan. "Jänteen repeämä kortikosteroidihoidon komplikaationa". Palliatiivinen lääketiede 19.4 (2005): 352-353.

Moon Y, Choi KY, Ahn JH.  "Akuutti akillesjänteen repeämä".  Arthrosc Orthop Sports Med (2017): 59-65

Ochen, Yassine, et al. "Operative treatment versus nonoperative treatment of Achilles tendon ruptures: systematic review and meta-analysis." bmj 364 (2019): k5120.

Olsson, Nicklas, et al. "Vakaa kirurginen korjaus ja nopeutettu kuntoutus verrattuna ei-kirurgiseen hoitoon akuuttien akillesjänteen repeämien hoidossa: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus." The American journal of sports medicine 41.12 (2013): 2867-2876.

Seeger, John D., et al. "Akillesjänteen repeämä ja sen yhteys fluorokinoloniantibiootteihin ja muihin mahdollisiin riskitekijöihin hallinnoidussa hoitopopulaatiossa." Farmakoepidemiologia ja lääketurvallisuus15.11 (2006): 784-792.